PS on vanha kokoomus

Perussuomalaiset eivät pärjää siksi, että olisivat keksineet jotain uutta. He pärjäävät siksi, että ovat kopioineet vanhan kokoomuksen.

Uskonta, koti, isänmaa. Perussuomalaiset puolustavat suvivirttä ja raamattua. He haluavat pitää terroristit ja heidän lapsensa mahdollisimman kaukana suomalaisten kodeista. Heille Suomi on tärkeämpi kuin kansainväliset asiat.

Kuulostaako tutulta? Kyllä vain: tuohan on kuvaus vanhasta konservatiivisesta kokoomuksesta, siitä, jota pilapiirtäjä Kari Suomalainen kuvasi kypäräpäisenä pappina.

Mikä sitten nykyinen kokoomus on? Se on nuorsuomalainen puolue: kaupunkilainen, kosmopoliitti ja liberaali. Olen itse nuorsuomalainen, joten mitä valittamista minulla on? No, yksi asia: tällainen kokoomus ei voi tulla Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Kun perustimme nuorsuomalaisen puolueen 1990-luvulla (päivälleen sata vuotta alkuperäisten nuorsuomalaisten perustamisen jälkeen), arvioimme, että nuorsuomalaisten maksimikannatus Suomessa olisi noin 15 prosenttia. Nykykokoomus on näyttänyt, että arviomme oli suunnilleen oikea.

Jos kokoomus haluaa menestyä nykymaailmassa, on sillä kaksi vaihtoehtoa: ryhtyä perussuomalaisemmaksi kuin persut itse. Tämä on niin sanottu Itävallan malli. ÖVP:n Sebastian Kurz onnistui nostamaan puolueensa Itävallan suurimmaksi omaksumalla populistisen oikeiston agendan. Toinen vaihtoehto on Boriksen malli. Boris on itse kosmopoliitti liberaali, mutta hän on tehnyt puolueestaan koko kansan konservatiivisen puolueen, joka vetoaa myös duunareihin.

Yksi lause, kolme huonosti perusteltua väitettä

Pääministeri Antti Rinne kommentoi Britannian uutta Brexit ehdotusta lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta ei kovin tarkasti.

Rinteen mukaan ”ehdotetut ratkaisut eivät varmista Pitkänperjantain sopimuksen kunnioittamista, EU:n yhtenäisyyttä ja sisämarkkinoiden toimintaa.” Onko näin?

David Trimble, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon Pitkäperjantain sopimuksen neuvottelusta, kirjoitti Daily Telegraph -lehdessä, että uusi Brexit-suunnitelma kunnioittaa tuota sopimusta paremmin kuin EU:n jo hyväksymä erosopimus (joka kaatui Britannian parlamentissa kolme kertaa.) Kumpaa pitäisi uskoa?

Millä tavalla uusi ehdotus loukkaisi EU:n yhtenäisyyttä? EU:ssa on jo nyt erilaisia alueita. On Shengen-alue ja Euroalue. Millä tavalla koko Irlannin saaren erityisalue rikkoisi tätä kirjoa?

Entä miten ehdotettu ratkaisu uhkaisi sisämarkkinoiden toimintaa? Sisämarkkinat toimivat vallan hyvin, vaikka Ahvenanmaa on EU:n verounionin ulkopuolella. Miksi ne eivät toimisi tilanteessa, jossa Irlanti ja Pohjois-Irlanti muodostavat oman poikkeuksen? Varsinkin kun Britannian ehdotus hyväksyy EU:n tuomioistuimen ratkaisuvallan Irlannin saarta koskevissa kysymyksissä?

Näyttää siltä, että Suomi ei käytä EU-puheenjohtajuuttaan ratkaisun hakemiseen Brexit-kiistaan. Toistamme vain EU:n taktisia neuvottelukantoja. Harmi. Koko Eurooppa hyötyisi hieman kunnianhimoisemmasta puheenjohtajamaasta.